Turvahameesta tiukkoihin housuihin – ratsastushousujen synty

Vaikka naiset 1600-luvulla käyttivät jo ratsastustakkeja, kuten miehet – silti yksi asia erotti heidän asunsa oleellisesti miehistä. Ratsastusasun alaosa ilmensi naisilla heidän feminiinisyyttään – naisilla se oli siis hame. Naisethan ratsastivat niin kutsutussa naistensatulassa, jossa kummatkin jalat ovat samalla puolella hevosta, aina 1600-luvulta 1900- luvun alkuun, tämä oli yleistä vielä 1950-luvulla. 1800-luvun viktoriaaniset ratsastushameet olivat runsaita ja luonnollisesti myös epäkäytännöllisiä ja jopa hengenvaarallisia ratsastajan pudotessa. Pian kehitettiinkin niin kutsuttuja turvahameita, jotka aukenivat takaa. Tällöin hevosen selkään nouseminen ja laskeutuminen oli huomattavasti helpompaa, ja hameen pystyi napittamaan takaa kiinni kun ratsastaja oli maassa. Pian turvahameet yksinkertaistuivat ratsastusessuiksi, jotka peittivät jalat vain edestä.  

Kuitenkin jo viktoriaanisella ajalla 1800-luvulla naisilla oli myös ratsastushousut hameen alla estämässä hankautumista ja lisäämässä pitoa satulassa. Myöhemmin muotiin tulivat Intian kaupungin Jodhpurin mukaan nimetyt housut, ”jodhpurit”, jotka olivat tiukat polvien alta ja pussimaiset reisien kohdalta, kuten intialaiset haaremihousut. Näin polvi sai tilaa taittua. Myöhemmin tämä malli jäi tarpeettomaksi 1960-luvulla kehitettyjen joustavien kankaiden ansiosta. Pussimallisia jodhpur-housuja käyttivät sekä miehet että naiset. Nykyään jodpureilla tarkoitetaan ratsastuskenkiä tai lasten pitkiä ratsastushousuja, joissa lenkit laitetaan ratsastuskenkien alle (suomeksi niin kutsutut hiihtarit). 

Ratsastushousut olivat aluksi usein kokonaan nahkaiset, valmistettu samettisen pehmeästä peuran nahasta. Pikkuhiljaa nahka jäi vain housujen sisäosaan, missä housut tarvitsivat eniten vahvikkeita. Tänä päivänä ratsastushousuissa voi valita kokopaikkaiset tai puolipaikkaiset versiot, kokopaikka peittäen koko reiden sisäpinnan, pohkeet ja istuinosan. Paikkojen materiaali vaihtelee mokkanahasta kankaisiin tai jopa kumisiin. Ratsastushousumuoti on myös hyvin lähellä viimeaikaista housumuotia; tiukka vartalonmyötäinen ja kapealahkeinen. Mallien vyötärö on laskenut lähemmäs lannetta ja materiaalit ovat usein teknisiä ja joustavia. On myös malleja jotka imitoivat farkkukangasta. Koristuksia ja yksityiskohtia löytyy napeista ja takataskuista ja värivalikoima on kaikenkattava. Trendikkäät ratsastusvaatteet saavat nykyään paljon vaikutteita vapaa-ajan muodista ja vastaavat käyttömukavuudeltaan tämän päivän urheiluvaatteita. 

Teksti julkaistu alunperin Hippos -lehdessä 8/2012, kirjoittaja TaM Irene Häggkvist